Sisuvalaisten kohellukset

Kesäfiilistelyä

2011-05-16T22:07:00.003+03:00

Tulevan kesän melontareissu(j)a odotellessa pari kuvaa viime kesältä :)

Aamulenkkeilyä

2011-05-07T13:18:00.003+03:00

Säiden lämmettyä turhan paljon viikonloppua kohti päätimme olla ottamatta turhia riskejä koirien kuumenemisen suhteen ja jätimme suosiolla Ohkolan kilpailut väliin. Hiukan se kirpaisi, koska viimeiset kikkaritreenit olivat sujuneet erittäin hienosti, mutta ehtii sitä myöhemminkin turvallisemmissa lämpötiloissa.

Kilpailemisen sijaan team RMJ lähti kiertämään Saloistenjärveä (17km) juosten ensimmäistä kertaa talvikauden jälkeen. Mari sai flunssaisena kikkarin alleen helpottamaan urakkaa ja lisätehtäväksi poimia talven aikana reitin varrelle koirien jaloista lennelleitä tossuja.

Parin kilometrin lämmittelyn jälkeen Riitta ja Jenni löysivät mainion juoksuvireen (kuva alla) ja vauhdin pitäminen tarpeeksi matalana olikin hyvin haastavaa ;) Hyvää vauhtia ollaan menossa kohti kahden viikon päästä järjestettävää Extreme Run -tapahtumaa, jossa jaksamista raskaalla radalla auttavat mielikuvat maalissa jaettavista makkarasta ja oluesta.

Suklaakakkutreenit

2011-05-02T10:45:00.019+03:00

Hyvin menneen kisan taustalla ovat usein putkeen menneet viimeistelytreenit. Siksipä eukkolaumakin testasi ennen kevätkauden alkua ihan uudenlaista menetelmää muutamien väristyksiä aiheuttaneiden treenailujen jälkeen (joista voi lukea alempana).

Kookos & kumppanit metalliosin vahvistettuihin bokseihin ja kikkarit tiukasti köytettyinä boksien eteen lisävahvistukseksi. Lautaselle reilu annos suklaakakkua ja muumimukeihin piripintaan Coca-Colaa. Ja kas, kikkarit säilyivät tällä kertaa ilman lisävaurioita, kuskit löysivät hyvän vireen, tuomari tuli tehokkaasti lahjottua ja Kookoskin intoutui hyvin menneen kakkutreenin jälkeen kiidättämään emäntänsä palkintopallille. Hyvä me! Seuraavat suklaakakkutreenit edessä tulevana torstaina :) Varokaahan Ohkolassa, SiSuVan suklaaeukot jyrää ;)

Palkintolautanen oli tulevia treenejä ajatellen hiukan turhan pieni, kaunis kylläkin.

Lapsille kannattaa varata tekemistä auton etuosaan näiden treenien ajaksi, jotta kakkua varmasti riittää kuskeille tarpeeksi.. ;)

Uudenlainen adapteri

2011-05-01T22:02:00.005+03:00

SiSuVan eukot ovat pitkän tuotekehittelyn ja tiukkojen testitreenien jälkeen lanseeranneet markkinoille ihan uuden mallisen adapterin kikkareita varten. Sen avulla voi kätevästi kädellä ohjata vetonarua juuri siihen suuntaan mihin ollaan matkalla (katso kuva). Kun ei tarvitse enää erikseen käskyttää suuntia, voi vapaasti keskittyä hapensaantiin tiukan potkimisen keskellä ja riemua riittääkin maaliin asti :-D

ps. Adapteri oli testikäytössä Janakkalan kisoissa hyvin tuloksin. Mallikappale myynnissä edullisesti ;)

Pomppivat kikkarit

2011-04-23T22:00:00.010+03:00

Uusi treenikausi on korkattu. Samoin uusi harjoitusmuoto. Eukkojen järjestämä kikkaritreeni teki synttäreistäni ikimuistoisen. Kiitos vain Jennille ja Marille. Kaipasinkin hiukan piristystä kauden jälkeisen väsymyksen syviin syövereihin.

Treenin tarkoitus oli kai kevyt 4.5 km:n harjoituslenkki kahden koiran perässä, jotta pääsen sinuiksi kickbiken kanssa. Sen sijaan sain paahtaa menemään lähes yhtä tosissaan kuin kisoissa, jotta olisin saanut kiinni Kittyn, Roudan ja perässä pomppivan kikkarin. Marikin kyllä juoksi suht kovaa ja saappaat kolisten valjakkonsa perässä jäätyään kyydistä heti lähtöviivalla. Hyvää treeniä sekin. Kaksi läähättävää koiraa ja kikkarin jäämistö löytyi reilun 5 km:n päästä. Tänään on meikäläisen pefa kyllä hiukan kireenä -kuin valjakkokisan jäljiltä. Siinä mielessä lajinomainen treenimuoto, että kokeilen varmaan toistekin, mutta hiukan kontrolloidummissa olosuhteissa. Lisäksi Kitty päätettiin siirtää Jennin ajettavaksi, koska nämä kaksi viirupäätä täydentävät loistavasti toisisaan. Molemmista kun päästää irti niin ne juoksevat, kunnes joku taklaa ne kiinni.

Kikkarien renkaille täytyy sitä ennen tehdä jotakin tuotekehitystä, koska kaiken kohelluksen kukkuraksi kikkarin eturengas suli alle paluumatkalla ennen kuin päästiin takaisin autolle. Tiimin maailmanluokan koirat kun näemmä juoksevat kikkarin renkaatkin puhki alta aikayksikön.

Ja jotta ilta olisi ollut täydellinen, autoon jätetty Kookos protestoi jäätyään paitsi kaikkea tätä "äksöniä" ja söi jälleen kerran kuljetusboksin puhki. Toivottavasti Jukka raudoittaa Kookoksen uuden boksin niin, että herra pysyy tiukasti kaltereiden takana odottamassa vuoroaan. Marin ulvontaa, Kookoksen ja Kittyn edesottamusten jälkeen, ei kestä kuunnella kovin pitkään. Metsojen soidinkin häiriintyy moisesta.

2011-04-11T14:54:00.002+03:00

Saatiin nappaistua yksi kuvakin kevään ekalta kikkarilenkiltä! ;) Tämä oli päätepiste. Raskas lenkkeily vaatii kunnon tankkaukset. Mitähän se Mari valitsee 'palautusruoaksi'?

Kikkaroimaan!

2011-04-10T22:56:00.005+03:00

Tammelan eukkojaoston Jenni ja Mari aloittivat hienossa aurinkoisessa säässä kikkarikauden. Ajatuksena oli tehdä flunssaiselle sopiva kevyt treeni ilman koiria. Joo, se vähän venähti, reilut 18 kilometriä! Reissuun sisältyi kahluuta yhä syvenevässä hangessa kikkareita raahaten, mäen ylösrämpimistä umpimetsässä ja kaatuneitten puitten ylityksiä. Nooh, oli siellä ajoittain ihanasti rullaavaa asfalttiakin alla. Tahtoo lisää, kunhan ensin parennellaan lenkin aiheuttamat kolotukset kropasta!

19 mitalia MM-kisoista!

2011-03-27T19:30:00.002+03:00

Katsokaapa tämä video Holmenkollenilta. Hurjaa menoa! Siitäkin näkee aivan selvästi, kuinka Igor Traczin koirat purevat useasti Teemun koiria.

Ja kaiken kruunaa palkintojenjako

2011-03-24T18:27:00.000+02:00

Kannattaa katsoa loppuun asti :D

Tunnelmia Hamarista

2011-03-23T21:27:00.015+02:00

Tiimi saapumassa kisapaikalle. Tässä vaiheessa vielä Suomen lippu oli vain yksi muiden joukossa, mutta se asia tunnetusti korjaantui palkintojenjakoon mennessä ;)

Lähtö- ja maalialuetta

Mari, Kookos, Renko, Kitty, Raitanen, Diego ja Roni odottavaisissa tunnelmissa ennen viimeisen päivän starttia. Koirilla hienot uudet 'kampaukset' ja ihanan vilvoittavat vedet päällänsä, kyllä nyt jaksaa juosta auringonpaisteesta ja lämmöstä huolimatta :)

Riitta ja sylikoira-Raitanen ennen sunnuntain urakkaa ;)

Urakoinnin jälkeen palkintojenjaossa syli vaihtui, mutta ilme pysyi vähintään yhtä tyytyväisenä :D Norjan kansallislaulu meinasi vähän ahdistaa Raitasta, mutta onneksi biisien taso parani loppua kohden lukuisten Maamme-laulujen muodossa ;)

Niinhän se on, että omistaja ja koira usein muistuttavat toisiaan. Harmi, ettei Mari ehtinyt kisapäivän kiireiden keskellä yhteiskuvaan Kookoksen kanssa :D

Pronssimitalille valjakkonsa vastoinkäymisistä huolimatta upeasti kiidättänyt Riitta ja kaikkensa kisapäivien ja -öiden aikana antanut handleri-Arppa yhteiskuvassa hetkeä ennen palkintojenjakoa :D

Päivä paistoi kirkkaasti suomalaisten ja SiSuVan ylle palkintojenjaossa :) Osallistujamäärältään suurimmassa luokassa (34 osallistujaa) sekä maailmanmestaruus (onnea vielä Kimmolle!) että pronssimitali (onnea myös Riitalle!) SiSuValaisille, hienoa! Suomelle Hamarista yhteensä 10 mitalia!

Sisuvan pj on ylpeä :D

2011-03-22T14:48:00.010+02:00

Oh yes! Oli vuosisadan MM-kilpailut. Olen vähän sitä mieltä, että me voisimme saada yhteiskutsun linnaan kera koirien ja handlereiden: pronssia, hopeaa ja kultaa kahmalokaupoin ripulista ja muusta pienestä takusta huolimatta. Onnea kaikille, mutta erityisesti: onnea Riitta, Kimmo ja Ari!! Vedän nyt suoraan kotiinpäin, mutta olen kamalan tohkeissani, kuinka kovia koiria Riitan valjakossa kulkee: ripulista ja Kookoksen vatsassa lilluneesta ovesta huolimatta ne olivat sekunnin päässä hopeasta ja Arin koirat pronssilla avoimessa, vaikkeivat olleet kunnossa - siis huippukunnossa - ja vastus oli kova. Tuota ovea voi olla syytä selventää: Kookoksella oli yöllä kova hätä ja siisti mies ei kakkaa sisälle, joten siisti mies pyrki ulos. Neljännes ovesta oli järsitty, ennen kuin joku hidas handleri tajusi tulla pelastamaan pojan ulos. Pj ottaa ilolla vastaan jonkun remonttitaitoisen puuhamiehen avun kuljetusboxin korjaamiseksi! Miksi meikäläinen omistaa juuri sen koirista, joka syö kaiken?

Kaksijalkaisetkaan eivät selvinneet aivan priimoina kisaviikosta. Tällä kertaa Ritun rintalihakset kestivät kasassa, mutta vanhemman Laitisen kropasta ei tuntunut löytyvän paikkaa, jota ei olisi särkenyt. Nähtiinpä jopa se ihme, että teräsmies Laitinen joutui myöntämään viimeisen kisapäivän jälkeen, ettei kykene nostamaan koiria autoon ja koppeihin :D Kannattaisi siis alkaa neuvotella sponsoreiksi Buranan ja Canikurin valmistajia, sillä Budorin mökissä 19 sytytellään uuniin vielä pitkään tulia tyhjien Burana- ja Canikur-pakettien avulla. Myös oma kisahieroja olisi aika kiva, sillä kolotus taisi olla yhden jos toisen yleisin olotila.

Hetken pitää varmaan miettiä, mitäs tämän jälkeen sitten, mutta jos ensin saisimme niitä videoita ja kuvia, kiitos!

Mari

Robur-sprint 2011

2011-01-03T10:45:00.005+02:00

Hyvää Uutta Vuotta valjakkoväelle!

Kimmon kisaurat tuli testattua ja hyväksi todettua. Kurvit suorastaan houkuttelevat vauhtiin!

Tervetuloa kisoihin!

Riitta

CC SM 2010 "HURU-UKKO JAOSTO"

2010-10-25T12:10:00.003+03:00

Canicross urani sai jatkumoa, kun kauden "päätavoite" (elämäni toinen cc suoritus), CC SM 2010 räjähti käyntiin lauantaina. Ensimmäinen kokeiluhan oli jo antanut hienon positiivisen signaalin (lue: idiootin täydellinen virhearvio) lajin hienoudesta.
:D
Olin siis ilmoittautunut miesten veteraanisarjaan ja tavoitteena mukavan letkeä ja hyvä suoritus kevyesti rullaten ja tietysti varsin kilpailukykyisellä ajalla (ihminen ei voisi enempää erehtyä).
:D
Aamulla noudin koiran teamleader Riitan tarhasta, sain tarvittavat eväät ja ohjeet Diegon päiväohjelmaa varten. Sitten yllätys, täysin puun takaa ranteeseeni laitetaan GPS ja lisäksi määrätään sykemittaus. Kuulemma siksi, etten pääsisi lusmuilemaan.
:D
Kisapaikalla normaalit toiminnot, ilmo, varusteiden tarkastus, koiran tarkastus, lämmittely jne.
Ja ei kun lähtöön. Noin 400m alkukiihdytystä, hetkelliseksi huippunopeudeksi mitattu 21kmh, (lue: todella paljon liikaa juoksijan kykyihin nähden). Onneksi Diego totuttuun tapaansa tyhjentää kuorman niin saan noin 9s hengähdyksen. Ja taas mennään, halusin tai en.

Ensimmäinen km, tuntuu että henkitorvessani olisi tomaatti, jonka reunoilta satunnaisesti pääsee vähän ilmaa karkuun. Yritän vähän hiljentää, mutta Diego on toista mieltä. Huomaan udunomaisesti, että peukalossani on haava ja kaikki paikat ovat yltäpäältä veressä.
:D
Toinen km, tomaatti kurkussani on kasvanut omenaksi, ilmaa ei enää edes tihku reunoilta, ei sisään eikä ulos, haluaisin hiljentää, Diego on toista mieltä.

Kolmas km lähestyy, loppusuora aukeaa, en näe enää mitään, happea en ole saanut ikuisuuteen, en uskalla lopettaa juoksua, etten jäisi matkalle, haluaisin vuorotellen hiljentää ja kiihdyttää, että tuska loppuisi, Diego ei edelleenkään kysele mielipidettäni vaan vetää koko ajan tasaisesti h...tillistä vauhtia.
:D
Päästään maaliin, kaadun nurmikolle, haluaisin hengittää, Patrik tuo reppuni, anteeksi epäkohteliaisuuteni, ei huvita jutella, Diego haluaisi lenkille.
:D
Oli se hieno kokemus, aivan mahtavaa, Diego on niin pro, niin pro. Koko matkan se jaksoi vetää tasaisesti ja ulosmitata viimeisenkin mehutipan mitä äijästä löytyi.
Kiitos Riitalle huippukoiran lainasta ja sparrauksesta, toivottavasti vielä joskus saisi itsensä vähän menevämpään kuntoon.
:D
Siitä lusmuilusta vielä....kysy teamleaderiltä..

:D
Arppa,
jonka jalat ovat nyt vähän huonossa hapessa

SiSuVa:lle 2 hopeaa ja 2 pronssia SM-kärrykisoista

2010-10-18T10:58:00.008+03:00

Sisä-Suomen valjakkourheilijoille tuli hyvä nippu mitaleita kisoista: Heikkosen Jukalle hopeaa DR4- ja DS2-luokista, Marille pronssia DS2-luokasta ja Riitalle pronssia DR4-luoksasta. Vain SHS sai enemmän mitaleja (5 kpl).

Nelosen kärryssä mentiin 4,4 kmk:n rata kansainvälisen tason vauhtia ja kolme valjakkoa ajoi yli 35 km/h keskinopeudella. Jukka pääsi lauantaina tyhjälle uralle hurvittelemaan mutta, Riitalle tuli loppusuoralla yksi yleisöystävällinen ohitus, joka kuitenkin otti vähän ylimääräistä aikaa.
Ekan päivän jälkeen Jukka oli rataennätystään sivunnutta Kaivolan Teemua jäljessä 8 s ja Riitta 10 s.

Kaikkien kolmen tiimin neljän koiran valjakot olivat palautuneet hyvin seuraavaan päivään - Jukan ehkä parhaiten, koska hän ylsi loistavasti Teemun rataennätykseen eli aikaan 7.20. Jukka jäi SM-kultaa voittaneesta Teemusta 6 sekunnin päähän. Riitta jäi surkealla sätkyttelyllään 9 s lisää eli lopputuloksena pronssia. Riitan tiimissä juoksivat johtajakoirina
3-vuotiaat Renko ja Diego, sekä 2 vuotiaat sisarukset Kookos ja Kitty. Koirien treenit kuitenkin loksahtivat kohdalleen, mistä olen äärimmäisen ilahtunut. Mutta kuskin oma kuntokuuri jatkuu entistä tiukempana talvea ja MM-kisoja kohti.

Mari kiri 2-koiran luokassa kickbikella pronssille, mutta jäi 2 sek. hopeasta, kun ei runnonut hänkään tarpeeksi kovaa ekana päivänä. Kahden koiran luokassa oli samat äijät, Kaivola & Heikkonen, edessä kuin Riitalla nelosissa. Marilla oli 2 pientä johtajanarttua, Raitanen ja Minni, ajossa. Mari tiputti brutaalisti Jennin 4 sekunnin erolla pronssipaikalta sunnuntain ajolla (tästä syystä Jenni, eikä Mari, joutui siivoamaan majapaikan). Jennin oman Huugo dobberin parina juoksi Riitan Silva-koira. Huugo on juossut syksyn valjakon treeneissä ja on kehittynyt tosi hienosti.

Kisoissa oli kaikkiaan yli 90 starttia, joten ihan kelpo suoritukset kaikilta sisuvalaisilta.
Hyvä me!

Ja ryhmäkuri pitää huolen siitä, että eukot treenaa tästä päivästä lähtien itseään "enemmän kuin ikinä".

Erityiskauniit kiitokset ja kumarrukset Mastery-tiimin handlereille: Jukka, Virpi ja Arppa!
Virpin ottamat kuvat tulevat sisuva-nettiin pikapuolin. Niistä muuten näkee valitettavan hyvin kuka potkii ja kuka ei...

Tulokset: http://www.vul.fi/smf/index.php?topic=23.0

Jänistreeniä Jämille

2010-09-30T09:03:00.004+03:00

Olemme alkaneet käyttää jänistä valjakon edessä, jotta saisimme riittävästi nopeutta valjakkoon Jämin SM-kisoihin mennessä. Teemu ajaa sen verran kovaa nelosissa. Menetelmä tuntuu toimivan hyvin ja Saloistenjärven rusakkokanta vaikuttaa sopivan nopsajalkaiselta kannalta. Myös koirat pitävät, kumiankkamaisesta ajopiipityksestä päätellen, tästä harjoittelumuodosta. Kuskin ei tarvitse kannustaa valjakkoa (tonnin vedot venahtivat muutenkin kahden tonnin mittaisiksi), joten riittää kun nauttii menosta ja pitää tiukasti kiinni kärrynsarvista. Hiihtäjä Markku Kimmo taisi jossakin lehtijutussa todeta myöskin, että "pupu on paras harjoituskaveri". Katsotaan sitten Jämillä kuinka Riitan Rabit Team pärjää.

Sisuvan porukka majoittuu Jämillä Jutila-nimisen maatilan talouskeskuksessa. Käytössä on vanha maatilan päärakennus ja rantasauna. Pari punkaa on vielä vapaana. Kisojen jälkeen tehdään yhdessä ruokaa ja illalla on sauna lämpimänä. Tässä linkki niin voitte käydä katsomassa:

www.tuorinlomamokit.fi

Sporttikoiraseminaari 4.12. Tammelassa

2010-09-27T15:55:00.003+03:00

Urheilukoiran ravitsemus- ja valmennusfysiologia, luennoitsijana MMM, tutkija Riitta Kempe

Aika: lauantai 4.12.2010, klo 9-18
Paikka: HAMK Mustiala, Mustialantie 105, Tammela. Vanhan opiston auditorio.

Ilmoittautumiset 1.4. mennessä: riitta.kempe(at)surffi.net tai 050-3478356.
Mustialan opiskelijoiden lisäksi saliin mahtuu 30-40 hlö.

Seminaarin osanottomaksu 50 euroa maksetaan
Sisä-Suomen Valjakkourheilijoiden tilille:
Nordea 105430-6101262, viite 1397 (kuitti mukaan).
SiSuVa:n talkoolaiset toivotan tervetulleiksi kuuntelemaan luentoa ilmaiseksi
(huomioikaa etten kuitenkaan pakota ketään kuunteluoppilaaksi :-D).

Ruokailu omakustanteisesti Mustialan Huttulassa,
taukokahvit sisältyvät kurssin hintaan.

Janakkalan kisojen ja saunaillan parhaat

2010-09-13T20:26:00.015+03:00

Sisuvan piskuiset maskotit
Siiri ja Minni

Mika yrittää ehtiä alta pois,
kun eukko starttaa.

Arpan Diegon yhteinen suunta oli aluksi hieman hakusessa (tätä on ollut nähtävissä myös Arpan agilitysuorituksissa). Loppurutistus viimeiseen ylämäkeen oli molemmilta herroilta kuitenkin esimerkillinen.

Arppa, joka on tunnetusti erittäin kilpailuhenkinen, yritti jopa ohittaa valjakkonsa lopussa, mikä kylläkin on sääntöjen vastaista (pitää juosta koiran takana). Ja se taisi ollakin sitten viimeinen niitti.

Saunailtaan mennessä urheiluväki onneksi toipui, kuka suorituksista, kuka flunssasta ja kaikki saivat syödäkseen Marin, Arpan ja Mikan suurella vaivalla (12 h tai jotain) valmistamaa rosvopaistia. Mari oli rosvonnut lampaanviulun susiristeytyksensä Vempin kanssa pari päivää aiemmin (paikka jääköön kertomatta). Illallisen kruunasi Jennin suklaakakku, josta rasvan osuus oli vähintään 70% muuntokelpoisesta energiasta laskettuna (=super fat loading). Varaan jo yhden kakun seuraavaa kisasuoritusta varten!

Syyskirje

2010-09-12T16:30:00.006+03:00

Hei sisuvalaiset,

sulanmaan kisakauden avaus sujui mallikkaasti kisoissa mukana olleitten sisuvalaisten voitettua luokkansa: Kreivin Jenni voitti kaksi kickbike-luokkaa ja Kuparisen Ari otti heti ensimmäisissä koirajuoksukisoissaan voiton. Jatketaan samaan malliin!

Yhdistetty kevät- ja syyskokous pidettiin siis eilen lauantaina. Mukana olivat Backin Pia, Kuparisen Ari ja Tammelan haarakonttori: Riitta, Kreivin Jenni ja minä.

Keskeisimpiä asioita:
Sihteerinä ja rahastonhoitajana jatkaa Riitta ja puheenjohtajana allekirjoittanut. Hallituksessa oli erovuorossa Hytösen Kimmo, Heikkosen Jukka ja Polson Sanna. Näistä kaksi ensimmäistä jatkavat uudelle kaudelle ja Sannan tilalle hallitukseen tulee Kreivin Jenni. Sanna sen sijaan toimii Kytölän Kimmon kanssa tilintarkastajana.

Tulevana kisakautena seura järjestää kolmet kisat: tammikuussa on perinteinen talvikauden avaus Toivakassa, helmikuussa järjestämme kisat Rautavaaralla ja keväällä on toinen perinne: Kaukjärven kierros. Rautavaaralle yritämme saada SM-luokkia.
Päätimme myös niin, että seura maksaa yhden SM-kisamaksun niille seuralaisille, jotka osallistuvat ensin vähintään yhden järjestämämme kisan talkoisiin.

Pyydämme niitä seuralaisia, jotka ovat halukkaita osallistumaan koirajuoksun SM-kisojen viestijoukkueeseen lähettämään meiliä joko minulle tai Riitalle (riitta.kempe@surffi.net)

Meillä on myös tekeillä ensimmäinen erä brodeerauksia/painatuksia kisavaatteisiin. Saatavilla seuraavat logot: seura, VUL, Sleddogsport Finland. Kiinnostuneet voisivat ottaa yhteyttä Kuparisen Ariin, joka vastaa tästä puolesta: ari.kuparinen@railpart.fi

Mukavaa syksyä, tapaamisiin kisoissa!

Mari

Kesätreeniä ja mustelmia

2010-07-16T08:38:00.007+03:00

Kilpailukauden jälkeinen elämä muuttuu vuosi vuodelta rankemmaksi. Kaikki tekemättömät työt kasautuvat kevääseen ja alkukesään. Mutta nyt voin huokaista ja rentoutua; VUL:n vuosikokousasiat hoidettu, pj:n hommat ovat hyvissä käsissä, tarvikevälitys uudella talkoolaisella, koiran ruokinta ja hoitokirjan tekstit kirjoitettu. Jäljellä on enää teinityttömäiset stressifinnit, joten voin vihdoinkin vähän rentoutua ja keskittyä kesätreeneihin. Kiitokset muuten Arpalle, Jennille ja Marille Räyskälän "quattronista (melonta, juoksu, uinti, syönti) ". Oli tosi mukava päivä ja ruoka hyvää. Siuvan yhteislenkit jatkuvat Tammelassa ja canicrossin SM-kisoihin lähtee taas narttumafia juoksemaan.

Kuva 1. Riitan kesätreenit kiipeilyseinällä.

Koiria laitetaan kuntoon syksyn kärrykisoihin ja Heikkoselta on jo tilattu uusi viritelty PUNAINEN kärry. Yritän siis olla näyttämättä "mummolta" ensi syksyn kisoissa, vaikka veteraanisarjaan jo edustankin. Koirat ovat juosseet alkukesän vapaana pitkää lenkkiä, käyneet hierottavina ja osteopaatilla on oikaistu lähes kaikkien selkärangat, minkä seurauksena Ronillekin on kasvanut selkälihakset! Nyt hellekeleleillä on mukava vahvistaa koirien selät uittamalla niitä Saloistenjärven biitsillä. Veneen kanssa uittaessa tulisi tosin vähemmän mustelmia ja raapaleita, mutta se vaihe on vielä työn alla. Olemme Marin kanssa todella upea näky kesämekoissamme kaikkine mustelminemme. Rippijuhlat ja ristiäisetkin on tulossa, mutta onneksi meikkivoiteet on keksitty :)

Kuva 2. Marin kesäinen hehkeä punainen juoksuasu.

Riitta

SOC

2010-03-05T15:53:00.009+02:00

Kolmas kilpailupäivä

Nyt ollaan jo kotosalla Suomessa, mutta muutama komentti vielä kolmannesta päivästä.
Kiitokset tiimille, joka jaksoi tsempata meikäläistä epäonnistuneen kakkospäivän jälkeenkin. Koirien huolto ja palauttelu oli pitkälti heidän varassaan, koska revähtänyt rintalihas teki koirien roudaamisen melko kivuliaaksi. Viimeiseen kisapäivään lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin. I-tiimi juoksi viimeisen päivän melko tasaisesti, tosin tästäkään ei tullut puhdasta ajoa, sillä johtaja Raitasen piti pysähtyä kerran tarpeilleen. Nuorison vauhti alkoi selvästi hiipua kolmantena päivänä verrattuna VP:n ajoon, jonka viimeisen päivän suoritus oli kerrassaan huikea!
Onnittelut VP:lle PM-kullasta. Upeasti ajettu!

---

Mari

Eikö sitä sanota, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan - ainakin Kookoksen ja kuskin ilmeet ovat lähes identtiset. Kuinkahan kauan tätä lajia pitää harrastaa, että ajajalle kasvaa kulmahampaat? R

---
SOC:in toinen (musta) kilpailupäivä

Kauniista auringonpaisteesta huolimatta toinen kilpailupäivä koitui I-tiimin epäonnen päiväksi. Itse ajajalta ratkesi rintalihas ensimmäisenä päivänä, joten sitä jouduttiin vähän kursimaan kokoon. Toivottavasti Tapiolan vakuutus kattaa myös rintojen kohotusleikkaukset...
Koirat olivat huomattavasti paremmassa kunnossa aamulla kuin emäntä. Tästä voitte päätellä, että eilen myös kuskilla oli täysi vauhti ja viuhtominen päällä sekä verenmaku suussa maalissa.

Koirien palauttelu´onnistui hyvin seuraavaan päivään, kiitos handlerien. Koirat olivat pirteitä koko ajon ajan ja alun pari kilsaa ajettiin Szilardin kellotuksen mukaan pohjat. Vaikeudet kuitenkin alkoivat 3 km:n kohdalla, jossa on jyrkät U-kurvit. Johtajista Roni on vähän jäykkä juoksemaan kurveja ja kuinka ollakaan johtajat olivat eri puolilla kuin perjantaina, jolloin Roni painui väkisin liian ulos ulkokurviin tiputtaen Raitasen uralta pehmeään hankeen, jolloin Raitanen kaatui. Ja jotta epäonnistuminen olisi ollut täydellinen, tämä tapahtui kahdesti. Ankkurointi radalle ja tiimin suoristaminen pari kertaa maksoi reilun minuutin, minkä vuoksi putosimme kuudenneksi - 1.22 kärkeen. No, lohduttaudun sillä, että koirat kellottivat uuden max-nopeuden 40.3 km/h lauantain ajossa. Keskituntivauhti oli kuitenkin selvästi hitaampi (32.3 km/h) kuin perjantaina - johtuneet rytmin katkeamisesta stoppien vuoksi ja vähän lämpimämmästä kelistä.

Mutta kilpailu jatkuu huomenna. Koitetaan saada edes yksi ehjä ajo alle. Ainakin tulee testattua nämä pröve-VM urat ja tietää kuinka koirat niille taipuvat (jos taipuvat). Ja, että tällä iällä pitää verrytellä myös rintalihakset.

II-tiimi kulki tänään huomattavasti paremmin ja kellotti nopeamman ajan kuin I-tiimi. Onnittelut Marille, joka löysi uuden ajo- ja potkimisasennon! Täytyy vissiin alkaa katselemaan olkansa yli tulevissa kisoissa.

Ritu

--

Viimeiset rabiesvasta-ainetestitulokset saatiin maanantaina, kun menin lankoja pitkin Saksaan. Suurkiitokset Pietilän Riitalle, joka tuli töihin kirjoittamaan koirien passit lähtökuntoon maanantaina.

Tiistain viimeistelyt sujuivat ykköstiimin osalta lennokkaasti. Marin kakkostiimi sen sijaan oli joutua amstaffin ja dobermannin hampaisiin kesken lenkin. Puremilta onneksi vältyttiin, kun koko tiimi puolusti raivokkaasti kultakimpaleitaan. Marin päivän jännitykset eivät tosin vielä päätyneet tähän. Kissahoitolareissulla hän oli vähällä lipsahtaa Paimion patoaltaaseen yariksellaan. Onneksi laivan lähtöön oli vielä runsaasti aikaa ja ystävällinen maajussipapparainen auttoi Marin pulasta vetämällä auton hankalasta paikasta ylös.

Torstaina käytimme parituntia rataan tutustumiseen. Sen perusteella päätettiin ykköstiimin kokoonpano, johon sitten ei tullut muutoksia. Eli sama tiimi juoksee SOC:in kun SM-kisoissa. Johtajina Roni ja Raitanen, Kitty ja Renko keskellä ja Kookos ja Diego pyörässä. Marin kakkostiimin johtajina juoksevat Koda&Routa, kakkosessa Silva&Sylvi ja pyörässä Rimpi&Ruu.

Ykköstiimin ajo ensimmäisenä päivänä sujui varsin mallikkaasti siihen asti, kunnes ajettiin 4 min edellä lähtenyt kiinni. Tämä iski juuri johtajien tullessa rinnalle jarrut pohjaan ja lumet johtajien silmille. Roni ja Raitanen hämmästyivät moisesta sen verran, että hidastivat vauhtia ja minä en ehtinyt jarrulle riittävän nopeasti. Keula meni löysäksi ja kakkospari yli ja mukkelis makkelis. Eipä siinä auttanut kuin iskeä ankkuri uraan ja juosta selvittämään sotku. Tämä maksoi noin 20-30 sekuntia eivätkä koirat saaneet enää loppumatkasta ihan niin hyvin rytmistä kiinni kuin alkumatkasta. Huippunopeus valjakolla oli alkumatkasta 39.4 km/h ja keskituntivauhti, kun stoppi on korjattu pois, 34.5 km/h. Aika mahtavaa kyytiä ja fiilistelyä uralla. Itsellä oli kyllä lievä verenmaku suussa maalissa, kun yritti pysyä potkien vauhdissa mukana. Täytyy vissiin kuntoilla vähän lisää.

Huomenna lähdetään jahtaamaan kolmannelta sijalta VP:tä ja Trine olsenia.

Riitta

Puutöitä ja hermoja raastavaa jännitystä

2010-02-27T08:42:00.004+02:00

Kisoihin valmistautuminen voi olla toisinaan todella hermoja raastavaa.
Norjan SOC:iin lähtevien koirien rabies vasta-ainetestien määritykset menivät aivan viime tippaan vuoden ikäisen nuorison takia. Giessenistä luvattiin hoitaa tulokset parissa päivässä sähköpostiin, joten uskalsin ottaa riskin, että tulokset saadaan juuri ennen lähtöä Norjaan.

Valitettavasti verinäytteiden otto ei onnistunutkaan heti SM-kisojen jälkeisenä maanantaina (15.2.), koska koirat olivat vielä kuivia. Näytteenottoa siirrettiin pari päivää keskiviikon iltaan. Näytteet lähtivät pikana Sakasaan torstaina, mutta eivät olleet vielä tiistaina labrassa. Alkoi armoton paketin jahtaus Saksan postissa DHL:ssä. Paljastui, että viikonlopun vuoksi, paketti lähti Sakassa lentoterminaalista eteenpäin vasta tiistaina (23.2.). Giesseniin analysoitavaksi näytteet saapuivat keskiviikkona. Tulokset luvattiin perjantai-iltapäiväksi. Hermostuneena odottelin seuraavaksi tuloksia ja ovatko kaikki vasta-aineet riittävän korkealla. Raastava tunne nousi iltapäivän mittaan, kun klo 17 aikaan mitään tuloksia ei kuulu.

Oli aika lähteä tuulettamaan koiria metsään. Ehkä maanantaiksi tulokset tulisivat. Lähtö olisi vasta tiistaina. Koirat ajettiin normaalisti ensin Marin tiimi ja sitten minun - onneksi. Tykkylumi oli järjestänyt pienen yllärin vakiouralle. Voin kertoa, että on todella hiuksianostattavaa ajaa kolmeakymppiä valjakolla pimeässä metsässä otsalampun valossa ja todeta yllättäen: "Voi p, tien yli on kaatunut puu poikittain".
Minulla oli tasan kaksi sekuntia aikaa (yksi, kaksi) tehdä arvio mahtuuko reki alta vai ei. Nopeasti kyykyyn ohjauskaaren taakse ja sitten toivoin parasta, ettei ohjauskaari rysähdä puun runkoon. Kuin ihmeen kaupalla sujahdimme rungon alta, eikä pipokaan jäänyt matkasta. Seuraava ajatus oli, että ehtiikö Arppa jarruttamaan auton ennen runkoa. Huh-huh, on tämä jännittävä harrastus. Onneksi vuosien kokemuksen myötä autossa on myös kirves, joten puuhommiksi meni se treenilenkki. Saivat koiratkin kyllä juosta lenkkinsä loppuun ylimääräisen episodin jälkeen.

Lauantaiaamuna töissä totesin, että Giessenistä oli tullut vastaukset perjantai-iltana klo 19 aikoihin. Jännittyneenä aloin selaamaan tiedostoja ja koirien tuloksia, jotka olivat kolmesta eri kennelistä. Ja kuinka ollakaan, kaikkien muiden koirien tulokset olivat tulleet ja ok PAITSI KOKO YKKÖSTIIMIN JA SEN VARAKOIRAN!!!
Voi jumpe, sanon minä. Miten voi olla, että kaikkien muiden tulokset, mutta ei 7 avainkoiran tuloksia. Arggg... Nyt alkaa olla verenpaineet melko korkealla.
Toivottavasti loput tulokset saadaan ennen lähtöä tai vaihdan ajamaan Tiinan siperianhuskyvaljakolla, jonka tulokset kyllä saatiin.

Terv. Hermo Raunio

Käpykakkua

2010-02-16T19:31:00.004+02:00

Satunnaisen bloggaajan aivoissa käynyt hurina on sen verran tasaantunut, että blogipäivityksen tekeminen alkaa olla mahdollista!

Tammelan kanat, aka Ritu ja Mari, ovat treenanneet ahkerasti koiria Laitisen Arin vinkkien mukaan ja kas, homma sujuu juuri niin kuin on suunniteltu - ainakin ykköskuskin osalta. Rautavaaran SM-kisoista kotiin kannettu kultaprenikka lämmittää sydäntä kovasti! Kakkoskuski vahvisti lähinnä yleistä pellen roolia...

Jo viimeinen täysivauhtinen treeni ennen kisoja lupaili hyvää. Laskettelimme kahdella valjakolla peräkkäin vajaat kymmenen kilometriä keskivauhdin ollessa sellaiset 33 km/h. Reet luistivat ja valjakot kiisivät. Ehdottomasti paras kokemus reen jalaksilla tähän mennessä! Sekoitimme ykkös- ja kakkosvaljakot, joten sain Kitin ja Kookoksen pyörään. Wow. Koiratkin olivat aivan fiiliksissä ja omasta valjakostani kuului kiihtynyttä vikinää, kun muutama kaveri olisi aivan pakolla halunnut ohittaa Ritun valjakon :)

Onneksi juuri ennen SM-kisoja koiria kiusaamaan ilmestynyt virusripuli ei ryöstäytynyt hallinnasta. Kyllä se vaikutti, mutta onneksi ei pilannut kisoja, muuten olisi kyllä parku päässyt.

Nyt jatketaan treenaamista, jotta kunto- ja vauhtihuippu saadaan suunnitelmien mukaan PM-kisoihin! Taas näiden kisojen jälkeen totesin, etten pysty kuin jatkamaan tätä lajia: kisaaminen on älyttömän kivaa ja valjakkoväki mukavaa!

Tässä pikkuhiljaa tointuessa,
Mari

Ensikertalaisen ajokokemuksia

2010-01-29T11:59:00.005+02:00

Ensikerta jänskättää aina, väittävät, jos on jänskättävää tyyppiä. Kaava on kuitenkin ensikerrassa yleensä sama. Ensin vain katsellaan ja ihaillaan kauempaa, sitten lähempää ja lopulta koittaa suuri hetki, kun saa AJAA VALJAKKOA.
:)
Näin kävi minullakin, ensi katselin valjakon menoa ja harjoittelua syksyn pimeillä, sitten osallistuin koirien valjastamiseen ja muuhun siihen liittyvään puuhaan ja kun sinnikkäästi (ja innostuneesti) osallistuu, koittaa lopulta se ajopäivä.
Tammikuun viides oli Riitan tiimin harjoitus jossa koirilla ajettiin kahdessa kuuden koiran erässä hiljainen metsätien osuus (muutama km). Riitta lähti ensin "ykkösketjunsa" kanssa liikkeelle ja minähän jäin lähes täysin lähtötelineisiin auton kanssa, kun naru irtosi ja totesin, että sinne meni. Kun siitä heräsin ja sain pirssin liikkeelle, niin tovin sain ajaa aika hyvää vauhtia ennenkuin valjakko ilmestyi eteeni. Näin jatkettiin se muutama km kait reilua 30kmh, kun en oikein mittareitakaan erottanut (lasit taskussa). Yritä siinä sitten oppia tekniikka takaapäin puolen tunnin katselulla ja pitää auto oikeassa nopeudessa ja tietysti tiellä.
:)
ENSI KERTA
Sitten tuli vaihdon aika. Uudet koirat, suunnan vaihto ja ennen kaikkea ajajan vaihto ja sanoisinko lähes puun takaa. Melkoista rohkeutta ja luottamuksen osoitusta Team Leaderiltä näin parhaimman kisakauden alla. Liikkeelle, ohjaus tuntuu ihan hyvältä, suksilla on oltu joku kerta ennenkin, mutta kaikki muu pitää opetella. Homma sujuu ihan kohtuudella mutkaisella tiellä. Tosin risteykset puuttuivat. HIRMUISEN KIVAA.
:)
TOINEN KERTA
Ajetaan samalla tieosuudella vetoja. Riitta ajaa menomatkan ja pääsen taas paluumatkalla puikkoihin. Ensimmäinen 90 asteen risteys on jo 500m ajon jälkeen. Huudan kuin pieni valjakkoa ajava eläin: OIKEA, OIKEA... ja ihme tapahtuu, se härveli kääntyy oikeaan suuntaan, käännös meni oman tuntuman mukaan hyvin. En kuule Team Leaderin kiljuntaa autosta, mutta aistin sen selkärangassa käännöksen alkaessa (sain hyväksynnän käännökselle jälkeenpäin). Pari vetoa ja huilit ja edessä on toinen 90 asteen risteys. Koirat kääntyvät taas hienosti oikealle, nyt lähtee lapikas sisäjalakselta, reki kallistuu ulkokurviin, ajaja muuttuu ensin matkustajaksi ja heti perään lumiauraksi. Auraan lumet tieltä tangetin suuntaan ja huudan SEIS. Koirat katsovat ihmeissään, että mikä siellä maksaa, reki pystyyn ja matka jatkuu. Parasta tapahtumassa oli, ettei se energia päässyt karkuun. Riitta taisi olla vielä mutkan takana eikä onneksi nähnyt koko hauskuutta. MIELETTÖMÄN KIVAA.
:)
KOLMAS KERTA
Tämän osion Team Leader jo ansiokkaasti kuvailikin ja Marikin pääsi todistamaan hauskaa kotivideota, joten ei siihen voi lisätä muuta kuin että ei sattunut ja SAIRAAN KIVAA.
:)
Aloitteleva alimman tason avustaja jatkaa uutterasti opintojaan ja kerää kokemuksia valjakolla ajosta. Suurin huolenaiheeni on että ei kai ne koirat mene pilalle jos joku turisti rimpuilee siellä takana. Vielä ei olla ihan kisakelpoisia, mutta ehkäpä joskus...

Suuret kiitokset Riitalle syys/talvijaksosta valjakkouheilun parissa ja Mari voi hyvin huokaista helpotuksesta tiimin kakkoskuskin paikka ei todellakaan ole uhattuna.

Arppa

Viikon parhaat kaadot

2010-01-28T22:40:00.013+02:00

Valitettavasti meillä ei edelleenkään ole sitä Jennin videokameraa treeneissä lainassa. Keskiviikkona olisi kyllä taas saanut hienoja kuvia autosta rookie-Arpan ajotyylistä ja komeista kaadoista. Voltti-Tyriseväkin edesottamukset alkavavat kalveta Arpan suoritusten rinnalla (tosin Riihimäen Riutan almamäki kerien alas Kookoksen perässä on aika legendaarinen suoritus). Voitteko kuvitella - suoralla tiellä reellä katolleen metsän turpeisiin. :oD Sinne jäi se minun otsalampun suojakin kait, hmph. Arpan komentti asiaan: "mitä siinä oikein tapahtui?"
Voitte päätellä, että koirat juoksivat "kovempaa kuin ikinä" - ei siinä enää ehdi vanha kumparelaskija miettiä tapahtumien kulkua tai asetella jalkojaan reen jalaksille.

Ysikymppinen kurvi sujui kyllä tällä kertaa mallikkaasti vaikka auton hytissä Tyrisevä tarrautui kaksin käsin penkkiin kirkumaan kuskin lisäksi. Ilmeisesti se kuului ulos asti ja eihän samassa kurvissa voi kahta kertaa peräkkäin kaatua. Edelliset lumienkelin kuvat olivat vielä hangessa. Seuraavat pari kilsaa reki, kuski ja koirat vaappuivat auton edessä siihen asti kunnes koirat saivat tarpeekseen 20 kg:n ylipainosta reessä. Voin kuvitella Sylvin ja Ruun tuumaukset: "Why do we need him anyway, he is just dead weight?" No, koirat selvisivät äkkipysäyksestä ja sitä seuranneesta yliajosta henkisillä vammoilla. Arpan mustelmien määrästä ei ole tietoa - ei suostunut kertomaan. Mari ajoikin sitten loppumatkan...

Mutta hiljaa hyvää tulee - kai?

Ritu.

Mummot kunniaan!

2010-01-22T16:38:00.002+02:00

Kaivoin varastostani potkukelkan esiin ja lähdin tekemään kevyttä päiväpissityslenkkiä koiran kanssa. Eihän tällainen toimistotyöläinen jaksa kelkkailla enää! Se oli rankkaa ja hiki virtasi. Jokioisten kyläraitilla kelkkailevat mummot antavat kyllä ihan väärän kuvan. En enää aliarvioi mummojen kuntoa, niillä on varmastikin reidet terästä, kun talvea on pidellyt jo kuukausia. Hautasin melko nopeasti ennen kelkkailulenkkiä mielessäni häilyneen suunnitelman kuntosalista ja jalkaprässistä.

A-M

Rautavaaran kisat peruttu

2010-01-21T20:00:00.000+02:00

Valjakkourheilija toivoo pakkasta ja lunta, muttei liikaa. Ehkei lunta voi olla liikaa, mutta pakkasta kylläkin. Edesmennyt Santtu-samojedi ei paljon piitannut, vaikka pakkasta oli -30 astetta, mutta nämä meidän lyhytkarvaiset menijämme alkavat hytistä. Ei hyvä. Ja silti harmittaa älyttömästi, kun ei pääse kisaamaan. Koirat ovat kunnossa ja haluaisin nähdä, kuinka lujaa ykköstiimi kulkee. Se vaikuttaa todella lupaavalta. Keskinopeus oli viime treenissä 32 km/h jalka jarrumatolla :) Ja sillä reitillä oli aika paljon isoja mäkiä... (Tahdon vielä huomauttaa, että se jalka oli siinä jarrumatolla ihan tarkoituksella, ei siksi, että kuskia olisi pelottanut.)

Noh, ehkei Riitan ja minun tarvitse ryhtyä väsäämään minun Kookos-pojalleni pöksyjä lämmittimiksi. Se reppa palellutti pallinsa, kun treenasimme Taivalkoskella reippaassa pakkassäässä lumen pöllytessä ympäriinsä. Hänelle ei ole suotu tuota karvaa kovinkaan reippaasti. Nythän minulla olisi kyllä aikaa alkaa neuloa sille niitä pöksyjä.

A-M, Kempe's tiimistä

ENSIKERTALAISEN KISAKOKEMUKSIA

2010-01-19T14:47:00.000+02:00

Tutustuin valjakoiden harjoitteluun ensi kertaa CC SM-09 kisojen jälkeen, kun Riitta ajelutti minua mönkkärillä valjakon perässä kiitokseksi kisajärjestelyistä.
Ensivaikutelma oli varsin mieleenpainuva, joten halusin tutustua lajiin vähän syvällisemmin.
Niinpä osallistuin valjakon harjoituksiin syksyllä melkein joka viikko. Koirien käsittely oli ihan kivaa ja vähitellen vakiinnutin paikkani alimman tason avustajana Riitan tiimissä.
:)
Ensimmäinen kisareissu tuli sitten Toivakkaan Robur Sprinttiin ja kokemus oli hyvin avartava. Viikonloppu kului kuin siivillä ja sain katsella aitiopaikalta valjakkokisojen kulkua ja hommia riitti sanoisinko yötä päivää.
Tapahtuma oli tosi hauska vaikka puuhastellessa meinasi välillä paitakin kastua. Vähän pääsin hyödyntämään aiempaa osaamistanikin, kun sain ylennyksen tyttöjen jalaksen voitelijaksi.
:)
Kaikenkaikkiaan tosi kiva kokemus, tätä herkkua pitää saada lisää.
Kiitos kaikille Sisuvalaisille hauskasta viikonlopusta, teitte ensikertalaisen kokemuksesta ikimuistoisen. Varsinkin Riitan ja Marian pitkämielisyys aloittelevaa puuhastelijaa kohtaan oli oikein ystävällistä.
:)
Arppa

Tämä säätäminen vain jatkuu

2010-01-18T23:15:00.001+02:00

Just, nyt teidän taitava webmasterinne latasi Szilárdin ottamat 500 Robur Sprint -kuvaa nettialbumiin ja kauniiksi lopuksi meni ja delasi koko kansion! Tässä sitä uudelleenkopioidaan ja nukkumaan oli tarkoitus käydä kello yhdeksän, jotta saisin viikon univelkojani vähennettyä... Jesus.

A-M

Nonniin!

2010-01-15T16:43:00.000+02:00

Ritu halusi, että Sisuvalaisten pro-tason treenauskertomukset ja muut vastaavat pääsevät laajempaankiin jakoon. Niinpä alamme pitää kaikkien iloksi blogia.

A-M